Vuodet, jolloin harrastin ahkerasti kimppakivaa

Monella kolme-nelikymppisellä on takataskussaan värikkäitä, suorastaan järjettömiä elämänvaiheita – myös seksielämässään. Mulla niitä on ollut yltäkylläisesti, ja se on hyvä. Tiedän nykyään, mistä tykkään, mikä on ollut hillittömän hauskaa ja mihin ei kannata enää ryhtyä. Jos siis arvostan henkistä ja fyysistä hyvinvointiani.

En tarkoita, että värikkyys olisi yksiselitteisesti takanapäin. Seksielämääni on tullut tervettä rotia, tunnetta ja syvyyttä. Ja voi pojat, ne tuntuvat hyvältä.

Yhteinen harrastus 

Kymmenisen vuotta sitten elämäni näytti kuitenkin toisenlaiselta. Elin parisuhteessa, jossa maalliset paheet ja nautiskeleva elämäntapa olivat vahvasti edustettuina. Vedimme kaiken överiksi: ruoka, juoma, älyvapaa rahanpoltto, rehvakkaat reissut, arveluttavien ihmisten seurueet ja kolmen tai useamman satunnaisen ihmisen kimppakivat.

Kaikki näistä asioista eivät ole itsessään pahoja, mutta toisiamme yllyttämällä saimme niistä aikaiseksi vaarallisen tulitikkuleikin ja riskien miinakentän. Teimme samanaikaisesti kaikkia niitä juttuja, joista äidit ja kukkahattutädit varoittavat. Yhä uudelleen, missä ja milloin tahansa. Ihme, ettemme tulleet ryöstetyiksi, saaneet astetta vakavampaa sukupuolitautia, päätyneet entisen itäblokin maan piipaa-autossa sairaalaan tai päässeet hengestämme.

Harrastimme kimppakivaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Se oli yhteinen harrastuksemme, jossa kolmas osapuoli saattoi olla lähes kuka tahansa. Mitä väliä, kunhan se oli halukas ja sitä oli mukava katsella ja koskea. Kunhan pannaan, mielellään heti.

Verkot vesille, saalis näkyvissä

Käsikirjoitus oli yleensä seuraava. Jatkoillemme oli kerääntynyt populaa, josta osaa en ollut nähnyt koskaan aikaisemmin. Ehkä poikaystäväni oli kutsunut heidät meille baarista, ehkä he olivat tutun tuttuja. Ihan sama, meille mahtui ja hauskaa oli.

Kun aamun valjetessa porukka harveni, eli järkevät lähtivät nukkumaan, me jatkoimme. Iskimme silmämme kuumaan tyttöön ja teimme suorasukaisesti selväksi, että panohommat kiinnostaisivat. Jos kohde lämpeni, sulkeuduimme yhdessä makkariin välittämättä vähääkään muista – usein ventovieraista – jatkovieraista. Perintöhopeiden, tonnien läppärien ja äänentoistolaitteiden kannalta olisi ehkä kannattanut välittää.

Joskus saimme panoseuraksi toisen pariskunnan tai just sillä hetkellä nussimaan innostuneen, toisilleen entuudestaan tuntemattoman miehen ja naisen. Parit kelpasivat makkariimme, mutta poikaystäväni asetti muutaman ehdon: Parien välillä ei käyty vaihtokauppaa, hän olisi ainut minuun koskeva mies ja kolmen kimppaan otettiin aina nainen.

Ehdot sopivat mulle loistavasti. Niin hetero kuin olenkin, miehet eivät ole koskaan kiinnostaneet mua kimppamielessä. Halusin tutkia naista kaikessa ihanuudessaan. Riisua, koskettaa lämmintä ihoa, kietoa ruskeat, blondit tai punertavat hiukset käteni ympärille ja suudella kuten halusin itseäni suudeltavan. Imin kovettuneita nännejä, hieroin hitaasti klitorista, nuolin pillua ja katsoin, kun poikaystäväni pani naista eri asennoissa. Vaiensin naisen uikutuksen työntämällä peukaloni sen suuhun tai tarjosin nuoltavaksi omaa pilluani.

Mimmit kävivät aina hämmästyttävän kiimaisina ja tottelivat nöyrästi kaikkia kehotuksiani. Naisten välisessä seksissä olen aina kokenut huumaavaa vallan tunnetta, jota en miehen kanssa edes halua kokea. Miehelle haluan alistua.

Vastuutonta ja vähän liian hauskaa

Mitä sitten, jos aikuiset nauttivat vastuullisesti toisistaan? Ei mitään, mutta meidän tapauksessamme kukaan ei ollut selvin päin ja vielä vähemmän vastuullinen. Vapaamieliset ja suustaan rivot stripparit olivat erityisesti mieleemme. Kuoharia valui kurkkuihin litratolkulla, kondomit jäivät pöytälaatikkoon eikä meillä ollut mitään tietoa kolmannen pyörän seksihistoriasta tai elämäntavasta. Hyvä, jos muistimme kysyä mimmin nimen. Vaatteet nurkkaan ja melaa vuoronperään eri mekkoihin.

Nautinto oli enemmän sosiaalista kuin lihallista. Alkoholi tekee pilluni tunnottomaksi, ja silloin

orgasmien perään on turha haikailla. Luulen, että hyväksyin sen tosiasian ja nautin sen sijaan leikistä. Orkkuja ehti aina saada myöhemmin kahdestaan krapulassa.

Harrastuksemme oli vastuuton, mutta siinä oli myös paljon hyvää. Ensinnäkin kimppaleikit olivat hauskoja ja helvetin kiihottavia. Toiseksi suhtauduimme seksiin mutkattomasti yhtenä elämän upeimpana nautintona. Kun teimme aloitteita milloin missäkin, emme koskaan katuneet jälkikäteen, vaikka vastaus olisikin ollut ei tai joku ulkopuolinen olisi todistanut touhujamme. Elimme vapaasti ja poimimme häpeämättömästi herkkuja hopeatarjottimelta.

Anna palaa, mutta panosta laatuun

Entä kimppa nykyään, lähtisinkö? Sama ajattelu elää mussa edelleen. Miksi jarrutella, kun baana on auki? Sillä erotuksella, että tänään panostaisin määrän sijasta laatuun, suojautuisin huolellisemmin ja jättäisin viinakset jälkifiilistelyyn. Sitä lähestymistapaa suosittelen muillekin kimppailijoille.

Toisaalta saan nykyisessä parisuhteessani makuukammarissa niin paljon henkistä ja fyysistä hyvää, etten välttämättä tarvitse kimppakokemuksia. En myöskään tiedä, pystyisinkö katsomaan tyynesti vierestä, kun D panisi toista naista.

Ehkä olen seestynyt, ehkä rakastan lujemmin. Tai sitten olen vain vaipumassa keskiluokkaiseen ja keski-ikäiseen uneliaaseen olotilaan, jota parikymppiset kammoavat. Kumma, että se ajatus ei yhtään vaivaa mua. Sillä saattaa myös olla osuutensa asiaan, että olen viimeisilläni raskaana. Lopulta elämässä vain yksi asia on varma nakki, ja se on muutos.

Kohtuutta ja käyttäytymistapoja edelleen opetteleva

Veera