Ajatuksia anustapeista

Nykyään haluaisin aloittaa kaikki blogaukseni sanoilla ”nyt kun olen raskaana, lässyn lässyn…”. Seksiasioissa pallomahaa on vain aika vaikea ohittaa.

Kaipaan peppuseksiä ja kaikenlaisia anaalileikkejä. Nyt se tuli sanottua. Joku voisi kysyä, että mikä estää? Eihän se vauva perseessä ole. Valitettavasti raskaus ei ole yhtä höyhenillä liihottelua ja hehkuvan erotiikan riemuvoittoa. Inhorealistiset vaivat ja pikku kolotukset ovat tehneet peppuleikeistä mahdottomia. Mahan takia normiseksikin on kömpelöä ähinää ja ihme sohimista.

Satisfier Bead Anuskuulat Hot Lips® Verkkokaupasta – Katso!

Mutta tämä ei ole raskauspostaus vaan anustappipostaus. Kunhan saan beibin ulos ja jalkovälini taas kuosiin, paneudun uudestaan anustappeihin. Harmittaa, että olen jämähtänyt yhteen kestolemppariini, vaikka maailma olisi pullollaan hauskoja peppuleluja.

Miksi vain yksi tappi kelpaa?

Tykkään peppuseksistä kaikissa muodoissaan, mutta harmikseni pyllyreikäni on hankala suostuteltava. Sen antautuminen kestää aikansa. Jos fiilis on väärä, kuun kiertoradalla on avaruuspölyä tai makkarin verhoissa on ryppy, voi olla, ettei se antaudu lainkaan. Silloin mieskin tietää, että parempi luovuttaa ja painaa suosiolla ykköseen.

Olen tykästynyt pieneen, sileään ja simppeliin jellyanustappiin, joka solahtaa helposti peppuuni ja lämmittää sitä just sopivasti. Se päivystää aina yöpöydän laatikossa. Mies ehdottaa aina välillä muita herkkulaatikon leluja, mutta hylkään ne heti tylysti. Liian kova, liian paksu, liian kapea, väärä materiaali, väärän muotoinen, en tykkää noista nystyistä, tuohon rakoon menee kuitenkin öh likaa. Tappi ei saa olla tuulessa huojuva kaisla, mutta ei myöskään hillitön rankaisija. Anustappiasioissa olen äärimmäisen vaativa, ja se rajaa pois läjän kaikkea mukavaa.

Haluan olla kettutyttö

Olen himoinnut jo pitkään ketunhäntätappia. Miten kivaa olisi heilutella häntäpyllyä miehen silmien edessä. Mutta kun ketunhännän tappi on mielestäni liian kova ja liian pyöreä. Olen saanut mielikuvan päähäni, koska vastaava teräksinen tappi tuntui kerran, siis kerran, epämukavalta. Voi kyynel.

Olen tuominnut silikoniset tapit liian jämäkiksi. Olen myös julistanut, että juomut ja nystyt sattuvat sulkijalihakseeni. Kyllä varmaan sattuvatkin, jos makaan heinäseipäänä ja olen päättänyt, että tästä en sitten tykkää. Silikonissa ei oikeasti ole mitään vikaa. Ne nystytkin alkaisivat hieroa mukavasti, jos vain antaisin uusille leluille mahdollisuuden.

Voisin tehdä kompromissin ja kokeilla tappia tai dildoa, jonka pinnassa on loivempia ja isompia muotoja. Luulen, että moottoroitu tappi auttaisi myös rentoutumisessa. Sitä ei tarvitsisi edes liikutella, kihelmöivä fiilis leviäisi lantioon ihan itsestään. En kyllä muutenkaan tykkää tapin ylimääräisestä näpräämisestä. Olen sitä mieltä, että kun tappi on lykätty paikalleen, se jätetään rauhaan. Voi sitä vähän nytkytellä sormella, mutta ei sitä tarvitse vatkata ees taas kuin mäntää kirnussa.

Ei kannattaisi jättää helmiä poimimatta

Entäs sitten anaalihelmet. Sanotaan, että kun petikumppani vetää helmet ulos vastapuolen anuksesta juuri kliimaksin hetkellä, taivas aukeaa ja kuorolaulu soi korkeammassa oktaavissa. Ehkä näin onkin. En silti ole koskaan oppinut tykkäämään niistä. Jotkut ylistävät anaalihelmiä, mutta itse en välitä palluroiden pulpahtelusta. Narulla yhdistetyt helmet ovat jotenkin erityisen epäilyttäviä.

Luulen, että jääräpäisyyteni takia jään tässäkin asiassa paitsi jostain mahtavasta. Voisin lähteä purkamaan ennakkoluulojani helmien ja tapin välimuodolla. Kas kun on olemassa sellaisiakin anaalihelmiä, joiden muodoista tulee ennemmin mieleen paksusuoli kuin helminauha. Helmien ja varren paksuusero ei ikään kuin ole yhtä jyrkkä kuin perinteisissä anaalihelmissä. Ehkä niiden astetta pehmeämpi pulpahtelu olisi enemmän mieleeni?

Hot Lips® Liukuvoide Anaaliseksiin – Tilaa tästä!

Yksi anaalilelurituaali on muodostunut meillä jo perinteeksi. En ikinä kyllästy siihen. Mä tai D teemme sen yhä uudelleen, ja typeryydessään se on aina yhtä hauska juttu. Pesty anustappi läiskäistään imukupistaan kiinni peiliin, ikkunaan, oveen tai muuhun sopimattomaan pintaan. Sieltä toinen sen sitten aikanaan löytää. Ohoh täällä törröttää anustappi, hahaha. Entä jos anoppi olisi nyt tullut kylään, hehehe.

Tapituksesta haaveileva seksibloggaaja

Veera

Lapsettoman ajatuksia lapsiperheseksistä – Miten ja koska te panette vai panetteko enää koskaan?

Lapsettoman ajatuksia lapsiperheseksistä – Miten ja koska te panette vai panetteko enää koskaan?

Mitä pienten lasten vanhempien seksielämään kuuluu? Ajattelin, että haastattelisin tämän blogin varjolla lapsellisia ystäviäni. Oikeasti olen vain kauhunsekaisen utelias. Että niinku miten ja koska te panette vai panetteko enää koskaan?

Ehkä vielä haastattelenkin, mutta itsellänikin tuntuu olevan aiheesta sata asiaa sanottavana. Tai oikeastaan kysyttävänä.

Miksi pienten lasten vanhempien seksielämä on pyörinyt pakkomielteisesti mielessäni? Useastakin syystä.

Periaatteessa aika on käsillä.

Olen vapaaehtoisesti lapseton 36-vuotias nainen. Olen elänyt reilu puoli vuotta avoliitossa sydäntäni ja pilluani sykähdyttävän miehen kanssa. Ensimmäisen miehen, jonka kanssa voin etäisesti kuvitella lisääntyväni. Harjoittelu on herkkua, mutta tositoimi tuntuu kuolemanvakavalta. Kääk!

Jokos tulee vauva, vink vink.

Voi jumalauta, kohtuni on oma asiani. Frendien ja täti-ihmisten mukaleppoisat utelut saavat suht tasaisen ihmisen raivohulluksi. Miksi mieheltäni ei kysellä samalla intohimolla, miten hän on viime aikoina käyttänyt kikkeliään? Oli vaivani sitten vatsakipu, päänsärky, kuume, pahoinvointi, ihottuma, parku tai ketutus – olen ilmiselvästi raskaana tai ainakin vauvakuumeessa. Tuntuu kuin yrittäisin selittää katolilaiselle inkvisitiolle, etten ole noita.

Pelottaa helvetisti.

Rakastan seksiä, pitkiä yöunia, raukeita aamuja ja omaa rauhaa. Samalla kiehtoo ajatus kolmannesta perheenjäsenestä. Mutta onko se pahin moka naismuistiin. Pilaanko elämäni? Parisuhde ja seksielämä luisuvat kuralle? Joudunko luopumaan kaikesta, mistä nautin? Jos sanoisin nämä asiat ääneen, olisin itsekäs tapoihini kangistunut akka. Pelottavinta on, että en voi saada keneltäkään kysymyksiini vastausta. Haloo, onko Matami Meedio, mulla olis pari kyssärii.

Koska ja missä sitten pääsee panemaan?

Miljoonan taalan kysymys. Jaksaisinko enää tehdä muuta kuin nuokkua sohvalla tissit turpeina, vaihtaa kakkavaippaa, nukkua vartin pätkissä ja olla itsemurhakandidaatti. Vielä pahempaa – entä jos jommankumman ei enää tee mieli? Kun lapsi kasvaa, homma helpottunee. Mutta muutaman vuoden seksitön vauvasavotta vajaa nelikymppisenä? Ei helvata.

En tiedä mitään lapsista.

En osaa kuvitella lapsiperheen arkea. Miten lapsi toimii? Oma pihallaoloni puistattaa. Vaikka oppisinkin lapsijuttuja, yleinen hajamielisyyteni on riskitekijä jopa itselleni, lapsesta puhumattakaan. Sillä aikaa kun unohdun tuijottelemaan kaukaisuuteen, lapsi halkaisee portaissa kallonsa.

Olisiko paska äiti?

Sen tiedän jo nyt, etten ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, joka tuituilee jokaiselle ipanalle. Todennäköisesti itsetehty pieni ihminen on eri asia. Mutta entä jos ei olekaan? Jos oma lapsi vituttaa ja mies näkee sen, saattaa olla, että seksielämä vähän haalenee.

Pillu on pilalla.

Okei, ei se välttämättä leviä, mutta on se mahdollista. Lihani on tiukka, mutta en ole enää parikymppinen superpallo. Jos lihaa revitään, se ei pongahda enää sormia napsauttamalla entiselleen.

Nätti kroppa menee ruttuun.

Murehdin sileää vatsaani, jossa ei ole arpia, makkaroita tai roikkuihoa. Sitten sekin on menetetty. Ja mies alkaa vilkuilla työpaikan kaksikymppistä Tiinaa.

Olenko maalannut sysimustan kuvan pienen lapsen vanhempien elämästä?

Ehkä, koska tuntematon pelottaa. Koska elämä on nyt hyvää. Koska en tiedä, olisiko sitten ollenkaan niin hyvää. Se riski on vain otettava. Tai sitten on elettävä päätöksensä kanssa onnellisena elämänsä loppuun saakka. Kuka tietää, pystyykö keski-ikäistyvä tamma ylipäänsä varsomaan.

Voihan olla, että vanhemmuus on voittopuolisesti mahtavaa. Hedelmöitysseksi on yhtä romantiikkaa, raskaus on yltiölovee, lapsi täydentää kiiltokuvamaisesti perhettä ja kroppa palautuu synnytyksestä muutamassa kuukaudessa. Puklua pyyhitään tonnin villamatolta hymysuin, koska sellaisia ne kullannuput nyt vain ovat. Lapsi leikkii säyseästi itsekseen, ja vanhemmat voivat rauhassa rietastella satiinilakanoissa. Sitten nukutaan koko konkkaronkka virkistävät kahdeksan tunnin yöunet ja herätään uuteen harmoniseen päivään.

No, tuskin kumpikaan ääripää pitää paikkansa. Paitsi omassa mielessäni.

Loppukevennys. Jääkaappimme ovessa on sanamagneetteja, joista mies on muodostanut kehotuksen i-me muna-a kulta. Viikonloppuna mietin posket kuumottaen, osaako mieheni kuusivuotias kummityttö jo lukea. Ehkä osaa, mutta tuskin ymmärsi. Silti tuntuu, että olen täysin vastuuton, lapsia siivottomalle materiaalille altistava kummajaistäti.

Levoton seksimaanikko

Veera