Mikä vuorokaudenaika on otollisin seksille?

Olen tehnyt tieteellisen huomion. Ei ole ihan sama, mihin aikaan vuorokaudesta muhinoi.

Jotkut tykkäävät touhuta heti herättyään linnunpoikasvaiheessa, kun silmät eivät ole kunnolla vielä auenneet. Jos on kamala darra ja kumpikin lemuaa jo valmiiksi tienvarsiraadolta, silloin linnunpoikasseksi toimii. Tunnetusti panetus on krapulassa ihan omaa luokkaansa.

Aamulla tärkeimmät ensin

Jos on kunnon darra vain noin kaksi kertaa vuodessa, se ei vielä riitä muuttamaan ihmistä aamupanomyönteiseksi. Normiaamuna vietti ei ole heti huipussaan. Pitää herätä henkisesti ja fyysisesti, asioida sekä vessassa että keittiössä ja pestä yöraato pois hampaista. Sitten kroppa on sopivasti herännyt peiton heilutteluun. Ehkä olen tässä hommassa tylsä, mutta muhun pätee vahvasti tarpeiden hierarkia. Ensin kahvi ja hammasharja, sitten vasta muna.

Raivokas aamupäiväpanetus

Ihmiskroppaa tuntevat sanovat, että testoarvot nousevat aamulla tai aamupäivällä sekä miehellä että naisella. Toimistopäivänä se on hemmetin turhauttavaa. Juuri kun on paras työvire, mieli on kuin Fiskarsin sakset ja ideat sinkoilevat, alkaa tolkuton panetus. Kroppa kihelmöi, mieli harhailee, jalkojen välissä sykähtelee.

Mutta olen toimistolla, ihmisten ilmoilla! Ei auta kiukku, ei sauvan eikä munan haikailu. Mitään ei ole tehtävissä.

Etäpäivän etuudet

Työni on siinä mielessä kiva, että se antaa tarvittaessa tilaa kalsareissa vietetyille etäpäiville. Ihan oikeasti teen kyllä töitä niissä kalsareissa. Mutta ei tarvitse sohia ripsiväriä silmiin, pönöttää perse terhakkana farkuissa tai kuunnella projektipäällikön iankaikkista narinaa. Eikö neukkarin valkotaulu ole taaskaan pyyhitty? Pyyhi ite saakeli. Tarvitsisit kunnon nussinnan tuon nasaaliäänen vaientamiseksi.

Kotona kaikki on toisin. Etäpäivinä töitä on kiva tauottaa pienellä huulihölkällä ja panojumpalla. Just nimenomaan aamupäivällä, kun tarve on huutava. Halleluja, vuorotyötä tekevä mies!

Illalla vietti väsähtää

Varhainen iltapäivä toimii myös, mutta kolmen-neljän aikaan alkaa seksihalujen alamäki. Alkuillasta rivo mieli on jo laimennut. Mielessä pyörii reeni, ruoka ja röhnötys.


Teininä ja kaksikymppisenä ilta oli ongelmaton panoaika. Ei väsyttänyt, vietti lauloi, banjot soivat. Paska ei sentään haissut. Mutta meno lakanoissa oli aina yhtä innostunutta. Ei tullut mieleenkään, että vuorokaudenajalla olisi mitään merkitystä haluihin tai orgasmiherkkyyteen.

Nykyään olen iltaisin kaiken ylisuorittamisen jäljiltä veltto tiskirätti. Mielessä on vain rasvatyynenä paikallaan lepäävä peitto. Vaikka olisin vetänyt koko päivän lonkkaa, illalla ei silti oikein lähde. Kiihottuminen on laiskaa, jalat ja kädet ovat raskaat, sylki ei valu, orkkua saa odottaa ja sykintä jää kädenlämpöiseksi. Kroooh. Joskus mietin, olenko sittenkin seitkyt.

Yöllä nukutaan

Ihanan kiihkeä ajatus, että yöllä rakasteltaisiin raukeasti puoliunessa. Että herättäisin toisen spontaanisti pehmeällä suu- tai käsihoidolla. Todellisuus on toisenlainen. Kummallakin valuu kuola kaukana unten mailla. Jos käteni eksyy koskettelemaan sillä tavalla, saan vastineeksi unista murahtelua ja pyristelyä. Eukko, nyt nukutaan! Tosiasia on, etten itsekään jaksaisi yöllä ryhtyä temppuihin ja akrobatiaan.

Mutta hei! Laiskalle arkiseksille on paikkansa. Sitä ei sovi väheksyä. Se on kuin kaurapuuro tai kanafile. Vähän tylsä, mutta hyvä ja terveellinen.


Aamupäiväihminen

Veera